Sääennusteet antoivat odottaa pitkää jotosta Pyysaaresta Emäsalon taakse ja takaisin. Starttiin olivat ennustemallit epäilleet 1-2 metrin lenssiä ja myöhemmin 4-6 metriin nousevaa ja koilliseen kääntyvää tuulta. Aamun yhdeksän metrin puuskat HSK:lla eivät aivan täsmänneet ennusteeseen, mutta starttia kohti tuulilukemat mittarissa laskivat kohti otaksuttua.

Pääkaupunkiin muuttaneen Meriharakan ensimmäiseen kisaan lähdettiin kolmen miehen voimin. Keulimmaiseksi äänestettiin siviilissä hai-venettä komentava Tuure ja aavistuksen kölipulttien takapuolelle asettui etydejä pianolla soittamaan Mika, myös haimiehiä. Orderit luettuamme (sic!) havaitsimme vuoden 2012 kiertosuunnan olevan Emäsalo vastapäivään. Panimme myös merkille niiden luonnissa sattuneen leikkaa-liimaa-kömmähdyksen ja saatoimme juhlallisesti vakuuttaa, että paluumatkalla emme kierrä Bodötä eteläkautta. Mutta emmepä muuten kiertäneet menomatkallakaan. Olisi ehkä pitänyt.

Ravintola pyysaaressa täytettyämme kupumme hiilihydraattipitoisella purjehdusmuonalla ja maidolla – jonka tilaaminen sai aikaan kuhinaa ravintolahenkilökunnan keskuudessa – saatoimme vapauttaa Meriharakan lieat Pyysaaren kamarasta ja suunnata kohti lähtöaluetta. Lähtö tapahtui puolimatkan tasoituslähtönä porrastettuna, joten varsin rauhallisin tunnelmin saimme lähestyä linjaa spinnu hyvissä ajoin nostettuna. Yhtään starttikelloa veneeseen ei sattunut tulemaan mukaan, eikä Silvan perinnemittaristo yllättäen tarjonnut sellaista ominaisuutta, joten ohjauspyörää vimmatusti pyörittänyt jäsen oli startin hetkellä vakuuttavista ohjeista huolimatta huuli pyöreänä, ajaako linjan yli vai ei. Ilmeisesti linjan ylitys kuitenkin osui oikeaan ajanhetkeen lauantai-iltapäivää ja lähdimme ajamaan ylimpänä veneenä slööriä kohti laajasalon öljysäiliöitä ja edelleen Haminansalmea. Toppispinnun siivittämänä saimme hyvän vauhdin plattiksellakin ja ohittelimme aiemmin lähteneitä pienempiä veneitä hymyssä suin.

Haminansalmen keppiviidakosta selvittyämme pyörähti tuuli yllättäen nenille ja vene alkoi rekata kohti Santahaminan rantakallioita. Veneessä aloitettiin liikekannallepano jennin nostamiseksi, mutta jonkunlainen tuulenvire isossa aiheutti sen verran nostetta, että saimme juuri ja juuri ohjailuvauhdin takaisin ja pääsimme salmesta pois. Alapuolella ollut kilpakumppani ei ollut aivan yhtä onnekas ja ajautui miltei kiinni rantaan, jossa joutui vaihtamaan keulalle valkoista niemen ohitukseen.

Nyt taas purjehdus maistui ja merituuli siivitti meitä styyralla huomattavasti tuulikarttojen lupaamaa parempaan vauhtiin. Strateginen päätös oli ajaa Kaunissaaren ja Bödön eteläpuolelta kohti Emäsalon eteläkärkeä. Se oli hyvä ajatus, mutta toteutus ontui molempia jalkoja. Ajettiin klungan perässä kaakkoon miltei plattista, kunnes monet takaisin sisään jiippaavat veneet saivat meidät käymään moniulotteista taktista pienkeskustelua. Sen johdosta lopulta jiipattiin turhan myöhään paaralle Vuosaaren väylälle ja palaten Kuiva-Hevosen pohjoispuoleiselle väylälle. Samalla alkoi merituuli hyytyä. Kaunisaaren pohjoispuolella olevan kivikon kohdalla haukansilmäinen tähystäjä havaitsi pohjoisesta saapuvan uuden tuulen. Uusi koillisen suunnalta puhaltanut tuuli lähestyi vikkelästi, joten nopeutetulla menettelyllä pudotettiin spinnu keulaluukkuun ja vasta sitten jenni foiliin. Käytännössä samalla hetkellä, kun jenni oli saatu lentämään, saavutti tuuli meidät ja saatiin otettua kaikki ilo puhurista talteen.

Kaivokarille ajoimme pakastepitsoja paistaen miltei kryssikulmia. Tuulen avautuessa spinnu nousi taas vähäksi aikaa. Haxalön kierrossa käytimme navigoinnissa ns. peer-to-peer järjestelmää, kunnes edellä ajanut Bavaria näytti ajavan kiville. Kiven vieressä vanhoina hyvinä aikoina sijainnut itäviitta lienee poistettu. No, vene pääsi irti ja jatkoi kisaa, eikä me onnistuttu löytämään samaa kiveä.

Vastatuuliosuus Emäsalon itäpuolta ylös meni alkuun vendaharjoitusten merkeissä, mutta pian homma alkoi rokkaamaan ja löysimme kesäisen iltayön kajossa helposti tuulen meren pinnasta. Olisikohan ollut Björkholmenin kohdalla, kun rannasta löytyi yllättäen kalastajan verkot, joiden vuoksi jouduttiin tekemään nopea venda ja ajamaan syvyydeltään merkitsemättömän matalikon yli. Vettä riitti ja jäi ylikin. Papukaijamerkki kalastuksen harrastajalle, joka oli väylän puoleisen pään verkosta merkinnyt mustalla lipulla. Kiertomerkkinä toimineella Furuholmenin pohjoisviitalla nousi taas vaihteeksi spinnu ja pudottelu siltaa kohti alkoi olemattomaksi heikentyvässä tuulessa. Heti sillan jälkeen poikittain eteen peruutti moottorilla kilpakumppani (taisi olla Keo), kun ei muuten päässyt pohjasta irti ajettuaan punaisen lateraalin väärälle puolelle. Sillan jälkeen ensimmäinen vihreä lateraali oli aiheuttaa meille vastaavan kohtalon, kun olemattomassa tuulessa vene ei kulkenut eteenpäin, vaan rekasi sivulle kohti kiviä. Taidettiin siinä ottaa spinnu alas ja nostaa G1 tilalle parin kaapelinmitan ajaksi, kunnes taas kiskottiin spinnu salkoon ja lähdettiin kruisaamaan etelää kohti.

Tästä aina Santahaminan eteläjääpoijulle ajettiin spinnulla. Vitholmenin jälkeen apparenttikulmat pysyivät 90 pinnassa tai alle, ja tuuli nousi viiden – kuuden metrin lukemiin. Painetta oli kuin tupo-neuvotteluissa ja keskinopeus oli vajaan seitsemän knotsin paikkeilla, mutta jotenkin nuhaiselta eteneminen tuntui. Keo teki hieman kaulaa ja edessä ollutta Expressiäkin tavoitimme vain niukasti. Spinnua olisi ehkä pitänyt saada enemmän auki, mutta silloin se ei enää lentänyt. Ehkäpä puomia olisi pitänyt entisestään laskea.

Etelämerkillä nostettiin G1 ja ajeltiin Haminansalmeen. Salmessa tarkkaavaisuutta vaatinut kryssi meni vielä varsin mukavasti, mutta loppukryssi Pyysaaren maalilinjalle oli melkoista hakemista. Aurinkorasvan poltaessa silmiä virtauslangat tanssivat saksanpolkkaa ja ohjauspyörämies löi vendat arvontalaulun säestämänä mihin sattuu.

Maaliin päästiin 13 tunnin ja 58 minuutin purjehduksen jälkeen ja reissu oli mahtava. Huolellisen tuloslaskennan jälkeen myönnettiin Meriharakalle sijoitus 9/14 kakkoslyssissä. Tasoitetussa ajassa kärkeen on 40 minuuttia ja edellä tuloksissa lepäävään Maximukseen viisi minuuttia. No, ensi vuonna uudestaan.