Lähtö Tammisaaresta

Lähtöä edeltävällä viikolla Meriharakka oli ohjastettu Helsingistä Tammisaareen siirtopurjehduksen lyhentämiseksi.

Viiden aikaan iltapäivällä miehistö alkoi olla ostoksien kera paikalla Tammisaaren vierassatamassa. Reilun vuoden sisään viidennen kerran takuuvaihdettu Raymarinen plotteri vielä paikalleen ja kello 17.40 saimme vapauttaa köydet laiturista. Arviolta puolentoista vuorokauden purjehdus etelään alkoi.

Tuuli puhalsi heinäkuisessa kesäillassa varsin kevyesti etelästä. Moottorilla vastaiseen ajaessa mieltä rauhoitti miltei heti lähtöä seurannut captain’s hour, joka oikeutti huolella viilennetyn shampanjan laskemisen laseihin.

Hankoniemi siinsi styyran puolella Meriaharakan jatkaessa Tammisaaren saariston halkomista kohti Suomenlahtea. Tuure ja Matti valmistivat Meriharakan pentteri höyryten päivällisen: Naudan sisäfilepihvit, uudet perunat tillillä ja kauden vihreää salaattia Mozzarella-juuston kera. Viinikellarista sommelier valitsi aterialle italialaisen punaviinin Valpolicellasta, Veronan maakunnasta.

Yö Suomenlahdella

Kevyt merituulen hönkäily oli antanut periksi ja tuuli kääntynyt lounaasta puhaltamaan, kun Meriharakka illan suussa saapui Ajaxin majakalle.

Tuulen oli povattu kääntyvän itään ja voimistuvan. Avomerelle saavuttuamme ja reitin kääntyessä itälounaaseen nostettiin isopurje tukemaan koneajoa.

Yö meni moottoriajossa tuulta odotellen. Kuuden aikaan aamulla sijainti oli Hiidenmaan luoteispuolella sijaitsevan liikenteenjakoalueen kulmassa ja päästiin kääntämään kurssi kohti Gotlantia.

Aamulla kahdeksan aikaan itätuuli oli voimistunut sen verran, että Yanmar saatetiin vapauttaa propulsion tuottamisesta. Iso oli jo valmiiksi ylhäällä, joten spinnu lentämään ja reilun neljäntoista tunnin matkanteon jälkeen päästiin viimein asiaan.

Torstai Pohjois-Itämerellä

Torstai alkoi yövahtien päättymisellä aamiaisseremoniaan. Tuure toimi englantilaisen aamiaisen pääkokkina: pekonia, nakkeja, keitettyjä kananmunia, leipää, ja kahvia.

Kananmunien juuri saavutettua täydellisen kypsyysasteen, kannella törmättiin hienoiseen peräsimen paineenhallinnan haasteeseen, jolloin spinnu kallisti venettä voimakkaasti. Styyran sohvalla nukkumassa ollut Matti sai kutsun aamiaispöytään kehoa moukaroivilla kananmunilla. Onneksi ne olivat kypsiä.

Pohjoiselle Itämerelle ja läntiselle Suomenlahdelle oli torstaille ja perjantaille ennustettu reipasta koillisen puoleista tuulta. Itämeren keskiosissa tuulen ennakoitiin kuitenkin pysyvän kohtuullisissa lukemissa. Jälkeenpäin voidaan todeta Russarössä puhaltaneen torstaina parhaimmillaan 16 m/s, puuskissa 18.

Meriharakka purjehti torstain ja seuraavan yön jossain reilun kympin tosituulessa myötäiseen, joten olosuhteet olivat OK. Iltaa kohti koillisesta saavuttava aallokko alkoi kerätä kokoa. Aallokko oli suurempaa, kuin vallitseva tuuli antaisi olettaa – kotimaassa puhaltanut tuuli siirsi energiaa meille etelään. Purjehduksen kannalta aallokko kävi aavistuksen epämukavaksi, koska pelkällä isolla plattista ajettaessa voima ei tahtonut riittää surffaukseen. Spinnu puolestaan tuntui olosuhteissa turhan haastavalta.

Päivä kului aallokkoa sietäessä. Lounaaksi oli varattu ainesosat Gullichsenin avokadopastaan. Ruoan valmistusohjeita ei kuitenkaan tullut mukaan, joten reseptiä ei voitu noutaa, satelliitti-internetyhteyden puuttuessa Meriharakan kommunikaatioinfrastruktuurista. Hyvin täytti vatsan myös muistinvaraisesti laadittuna. Annoksesta ei ole valokukuvaa.

Aallokosta johtuen captain’s hour:lla ei tarjoiltu shampanjaa. Riski Riedeleiden rikkoutumiselle oli ilmeinen. Kapina laivalla vältettiin haastavasta tilanteesta huolimatta.

Loppukiri Gotska Sandöltä Visbyhyn

Torstain kääntyessä iltaa kohti lähestyttiin Gotska Sandötä, tarkoituksena jättää se styyran puolelle. Tätä Itämeren syrjäisintä saarta lähestyttäessä merenpohja nousee varsin nopeasti. Fårön saarelta Gotska Sandötä kurkottava Sandö Bank -matalikko jättää syvyyttä pahimmillaan alle kymmenen metriä.

Madaltuva meri nosti aallokkon korkeaksi. Pelkällä isopurjeella lasketeltiin aallokossa pitkiä surffeja, parhaimmillaan 12,8 solmun maanopeudella. Gotska Sandön kohdalla aallot jo jyrkkyyttään murtuivat. Vierailu Gotska Sandössä päätettiin siten jättää väliin ja jatkaa loput 60 mailia suoraan Visbyhyn myötäaallokkoon pudotellen.

Sandö Bankin jäätyä taakse meri syveni ja aallot taas pyöristyivät. Yön pimetessä pudotettiin isoon yksi reivi, joka myöhemmin purettiin kelin helpottaessa Gotlannin länsirantaa ajaessa.

Aamuauringon pilkistäessä horisontin takaa meri oli siloittunut ja Visbyhyn oli enää pari tuntia tähteellä.

Visbyn vierassataman aallonmurtajaan kiinnityttiin kello 06.30 perjantaiaamuna noin 38 tunnin ja 224 meripeninkulman purjehduksen päätteeksi.