”Broken arrow. I say again, broken arrow!”, huusi yliluutnantti Charlie Hastings (Robert Bagnell) AN/PRC-25 radiopuhelimeen Vietnamissa, Kuolemanlaaksossa. Everstiluutnantti Hal Moore (Mel Gibson) oli todennut ylivoimaisen vihollisen päässeen tarpeettoman liki.

Sotadraaman ystävät tunnistanevat tapahtumien sijoittuvan Randall Wallacen ohjaamaan, Vietnamin sodasta kertovaan elokuvaan Olimme sotilaita. Ainakin kyseisessä elokuvassa ”broken arrow” on koodisana maataisteluissa kärvistelevien joukkojen viimeiselle konstille ylivoimaisen vihollisen vyöryessä päälle. Sen liipaisun perusteella kaikki liikenevät ilma-alukset riensivät paikalle laskemaan vihollisen niskaan napalmia, CBU-55-rypälepommeja, ja ties mitä ilkeää taisteluvälinettä.

Elokuvan tapahtumilla on selvä yhtymäpinta purjehdukseen. Hankin nimittäin juuri PLB:n, eli Personal Locator Beaconin. Se on purjehdusteni ”broken arrow”, jonka avulla helikopterin saa paikalle, kun kaikki muut keinot on käytetty. Merkittävä ero sotatoimiin verrattuna on helikopterin hyötykuorma, joka on napalmin sijaan pintapelastaja.

Personal Locator Beacon

PLB (Personal Locator Beacon) on ikään kuin köyhän miehen EPIRB (Emergency Position-Indicating Radio Beacon). EPIRB:stä poiketen PLB on rekisteröity henkilölle, ja se tulee käynnistää manuaalisesti hädän hetkellä.

Valintani kohdistui varsin edulliseen (299 € + taajuusmaksu noin 20 € vuodessa) Rescueme:n PLB1:een.

Laite sisältää GPS:n, 406 MHz:n satelliittilähettimen, 121,5 MHz:n taajuudella toimivan ”homing beaconin”, ja kirkkaan strobovalon.

Toimintaperiaate

Rescueme:n PLB1 aktivoidaan kiskomalla sisään kelattu antenni ulos ja painamalla virtakytkintä sekunnin ajan. 50 sekunnin kuluttua laite alkaa lähettää satelliitteihin laitteen tunnuksen sisältävää sanomaa, ja kun GPS on lukinnut sijainnin, myös paikan koordinaatteja.

Noin 70 latitudille saakka koko maapallo on katettu geostationaaristen GEOSAR-satelliitien avulla. Tätä lähempänä pohjois- ja etelänapaa matalammilla kiertoradoilla lentävät LEOSAR-satelliitit huolehtivat tietoliikenteestä.

Satelliitin vastaanotettua hätäsanoman, välitetään se Suomeen rekisteröidyn laitteen osalta Turun meripelastuskeskukseen (MRCC Turku). Hätäsanoman sisältämän tunnisteen perusteella meripelastajat tietävät, että se on Nurmen Mikko, joka on nyt sählännyt jotain. Ensi töikseen meripleastuskeskus todennäköisesti yrittää soittaa matkapuhelimeeni kysyäkseen, onko nyt tosi kyseessä.

Jos sanoma sisältää GPS:n tarjoamat koordinaatit, paikannustarkkuus on luokkaa kymmeniä metrejä. Ennen GPS-fiksin saamista lähetettyjen hätäsanomien paikannus tapahuu doppler-ilmiön perusteella, jolloin etsintäalue voidaan rajata pariin neliökilometriin.

Hätäsanoman johdosta meripelastuskeskus hälyttää paikalle apua. Jos apuun rientää mainittu rauhanomaisen hyötykuorman sisältävä ilma-alus, johdattaa PLB:n ilmailun hätätaajuudella (121,5 MHz) lähettämä signaali ratsuväen tarkasti paikalle.

Miksi PLB?

Purjehtiessa, varsinkin yksin purjehtiessa, pelastusliiveissä tai purjehdustakin taskussa oleva broken-arrow-nappi tuo rauhaa mielelle. Hälytyksen saa aikaan myös silloin, jos kaikista varotoimista huolimatta lähtee autopilotin ajamasta veneestä uimasille. PLB:n avulla pääsee kotiin, joskin keväällä ja syksyllä kotimatka taittuisi MOB-tilanteen jälkeen todennäköisesti Monosen kyydissä Kovasen sijaan.

Itämeren alueella apu on useimmiten lähellä ja veneilyn turvallisuusvälineistä EPIRB ja pelastuslauttakin tuntuvat kustannustehottomilta. Kolmen sadan arvoinen PLB, joka kestää seitsemän vuotta ilman paristojen vaihtoa, on hyvä kompromissi.