On yleisesti hyväksytty kliininen tosiasia, että talven jälkeen purjehtijaa vaivaa avomerivaje. Vaivan hoitamiseksi helatorstaiviikonloppu oli hyvissä ajoin varattu yksinpurjehdukselle. Alustava suunnitelma oli lähteä keskiviikkoiltana ajamaan kohti Hiidemaan Kärdlaa, mutta 18 (22) m/s  puhaltanut vastainen tuuli sai vailla pitkää harkintaa luopumaan illan startista. Purjehtimisen sijaan keskiviikkoilta kului uuden Wallaksen asennuspuuhissa. Vanha lämppäri oli saanut kosteutta siskuksiinsa ja laitteen elektroniikka oli muuttunut entiseksi. Kiitos reissun toteutumisesta kuuluu Esco Oy:n Mika Vanhalalle, joka iltapuhteena selvitti ongelmaa ja sai toimitettua uuden lämmittimen keskiviikoksi.

Torstaina Piritaan

Uuden lämmittimen pöhistessä lämpöä ja kuivattaessa venettä, matkan ensimmäinen yö kului kotisatamassa koiranunessa, puuskien herättäen arvioimaan veneen sijaintia.

Torstaiaamuna tuuli oli leppynyt. Menetetty yö sai vaihtamaan purjehduksen päämäärän lähemmäksi, ja aamukahvin jälkeen varttia vailla 10 irrotin köydet suuntana Tallinnan Pirita.

Lauttasaaren edustalla tuuli oli kahdeksan metrin paikkeilla lännestä, joten täydellä isolla ja kakkos-geellä oli kivaa lähteä pudottelemaan kohti Gråskärsbådania. Saariston jäätyä taakse tuuli kääntyi sen verran nenälle, että Aegnan ohi tähtääminen vaati kryssikireyksien skuuttaamista.

Avomerellä tuuli puhalsi 10 – 13 m/s voimalla ja harkitsematon valinta täydestä isosta osoittautui päivän mittaan katumusta aiheuttavaksi. Ison reivaaminen yksikseen haastavassa aallokossa ei oikein houkutellut. Keulaa ei puolestaan viitsinyt nenäliinaksi rullata, koska aallokon ajamiseen tarvitsi tehoa.

No, isoa lepatellessa nousukulma ei ollut häävi, eikä meno järin mukavaa, mutta matka eteni sentään kohtuullisesti. Aegna kivikoiden lähestyessä keulan edessä venda länttä kohti tuli ajankohtaiseksi. Tovin Meriharakkaa ennen samasta satamasta lähtenyt vene oli jäänyt taakse ja tikki länteen olisi ratkaiseva kilpailussa, jota toinen osanottajista ei varmasti tiennyt käytävän.

Venda sujui jotenkuten, mutta paaran halssilla genoaa skuutatessa jaluksen solmu otti ja aukesi purjeen kulmasta. Koska syytöstä kehnosta solmusta ei voinut esittää huutaen kenellekään, vetäisin tiukan kilpailun väistämättömästä häviöstä masentuneena jennin rullalle ja konttasin napanuora kiinni elämänlangassa keulaan solmimaan skuuttia uudelleen. Aikani rodeohevosen selässä seistyäni skuutissa oli entistä ehompi solmu ja pääsin ajamaan tarvittavat pari mailia länteen.

Uuden vendan jälkeen Aegnan länsiviitat jäivät helposti itään ja pian pääsi laskemaan kurssia hieman. Vauhti tasoittui yli seitsemään solmuun ja matka manner-Viroon alkoi lyhentyä mukavasti. Uudella kurssilla aallokko lähestyi alusta suuremmalla kulmalla. Pari keskimääräistä jyrkempää aaltoa pääsi yllättämään navigointiin keskittyneen harrasteveneilijän,  ja ne kaatuivat kannelle luoden spa-tunnelmaa. Märkää. Ja kylmää.

Kello kahdeksantoista Viron kesäaikaa purjeet oli paketoitu ja vene kiinni suomalaisveneistä varsin täydessä Piritassa, Tallinnan kolossaalisessa vierassatamassa.

Oli aika laittaa lasagne lämpiämään vatsan täyttämiseksi. Uunivuokaa lokerosta uunin alta hamutessa panin merkille kyseisessä kaapissa lainehtivan veden. Pilssiin kaapista ei ole yhteyttä, joten luultavasti kannelle kaatuneet aallot ovat löytäneet tiensä sisään avotilan boksin kannen raosta. Paaralle kallistuneen veneen kyljen sisäreunaa pitkin meri on löytänyt tiensä kyseiseen kaappiin.

Perjantaina Porkkalaan

Perjantai valkeni mennyttä päivää kauniimpana. Matkan tarkoitus oli turismin sijaan purjehdus, joten aamukahvin siemailun ja Eriksonin valintamyymälässä vierailun jälkeen irrotin lieat vieraan vallan kamarasta.

Reittisuunnitelma Piritasta Porkkalaan, Rönnskärin sisäänmenoväylän suulle on yksioikoinen, kattaen tasan yhden reittipisteen. Makeaa vettä vihmovien pilvien edellä karkuun purjehtien aloitin paluumatkan hyvin otollisissa olosuhteissa. Tallinnanlahdella coriolisvoima käänsi tuulta hieman nenälle, mutta avomerelle päästyäni tosituuli pysyi sweet-spotissa, siellä 100 asteen paikkeilla paaran puolella.

Valtavan mukava purjehdus pyyhki laakista edellisen päivän aaltopaukutuksen, kaasujousikriisin, lämmitinongelmat, ja vahatut juoksumetrit tehokkaasti mielestä.

Harrastus tuntui taas osuvalta valinnalta. Rönnskär tuli vastaan jopa liian nopeasti, mutta Ormholmenin saunan lämpöä odottava purjehtija ja uunin lämpöä odottava karitsa helpottivat päättämään päivän. Kotimatka lauantaina koukkasi vielä Suomenlinnan kautta ennen sunnuntain paluuta kotisatamaan HSK:lle.

Track