Tammikuussa 2016 laadittiin kauppakirjat Turussa sijaitsevasta, Rob Humphreysin suunnittelemasta Elan 40 Aioloksesta. Sää salli vesillelaskun Satavassa hyvissä ajoin, ja jo kahdeksantena huhtikuuta pääsimme nostamaan maston ja pyörähtämään Airistolla kevään ensipurjehduksen merkeissä.

Nyt kevään 2017 korvalla on hyvä hetki palata muistelemaan Aioloksen kotimatkaa Helsinkiin.

Turusta Airistolle

Torstaille 14. huhtikuuta olin varannut bussilipun Helsingistä Turkuun veneen noutoa varten. Edellisenä viikonloppuna iski voimakas lentsu ja lähtöpäivän aamunakin kuume vaivasi pahemman kerran. Venekuume painoi vaakakupissa kuitenkin kohonnutta ruumiinlämpöä enemmän, joten astuin kuitenkin Onnibusin kyytiin.

Linja-automatkan päätteeksi sain kyydin Turun keskustasta Satavaan, josta iltapäivällä irrotin köydet tavoitteena ajaa vene lauantaihin mennessä yksikseen Hankoon.

Ensimmäisen rantautumisen uudella veneellä tein Airiston Stormälön polttoainelaituriin. Uudella, entistä suuremmalla veneellä yksin rantautuminen oli aiheuttanut etukäteen jonkin verran päänvaivaa. Käsivoimien merkitys kun olisi aiempaa pienempi. Kylkikiinnityksen osalta olin viisastunut sen verran, että veneen keskiknaapiin kiinnitetyn köyden kiinnittäminen olisi tärkein tehtävä, jonka jälkeen vene nojailisi mukavasti fendareihin.

No, kahdeksan mailin koneajon pääteeksi olin tankannut polttoainesäiliön talven jäljiltä täyteen ja vene oli kiinni tyhjässä Airiston vierassataman laiturissa. Vaikka flunssa leikkasi tunnelmasta osansa, tarjosi ensimmäisen yön viettäminen uudessa veneessä suuria tunteita. Webaston lämmössä iltaa viettäessä kippari ja vene teki tuttavuutta. Kyllä tykkäsin.

Airistolta Kasnäsiin

Aamulla huhtikuun puolivälin aamu avautui juuri niin kuulaana, kuin voisi odottaakin. Kahdeksan aikaan kello herätti ja matka jatkui. Suunnitelmana oli yöpyä seuraavaksi ankkurissa Högsåran pohjoispuolella Kejsarhamnissa, jonne matkaa kertyisi reilut 20 meripeninkulmaa.

Tuuli puhalsi viileästi pohjoisesta ja ilman lämpötila oli matala. Vietävän matala. Autopilotin ajaessa venettä ihminen kärsi kuumeesta ja köhästä. Legillä Airistolta Kejsarhamniin ei juuri muistista palaudu kerrottavaa. Paraisten portin jäätyä taakse oli jo purjehduskelpoista kevätmyötistä, mutta kunto ei kestänyt purjeiden nostoa.

Iltapäivällä saavuin Kejsarhamniin ja ankkuroin veneen redille. Suunnitelmana tosiaan oli viettää yö ankkurissa ja jatkaa lauantaina Hankoon. Merellä oli hiljaista. Yksi Targa kävi ankkuroitumassa viereen, mutta muita veneitä ei näkynyt.

Ensimmäinen tehtävä ankkuroitumisen jälkeen oli luonnollisesti päivällinen. Bunkrausta ei voi parhaalla tahdollakaan kehua onnistuneeksi, sillä lautaselle päätyi jauhelihaa ja nuudeleita. Ilman mausteita. Viranomaismääräykset proteiini- ja hiilihydraattisaannin puolesta täyttävää ateriaa välttelevästi pureskellessa hiipi mieleen ajatus kunnon illallisesta. Mielijohteesta tarkastin älypuhelimella Kasnäs Paviljongin palveluajat.

Ankkuri nousi savesta ripeästi. Varhaisesta keväästä huolimatta lähiravintola olisi illalla auki! Makumaisemaltaan luokaton ateria sai päätyä veneen yhdistettyyn bio- ja sekajäteastiaan.

Nelisen mailia Aiolos hurautti moottorilla laukaten ja rantauduimme tyhjään Kasnäsin vierassatamaan paljon parjattuun kylkikiinnitykseen. Lähimmästä sähkötolpasta ei irronnut virtaa, mutta seuraavan tolpan vikavirtasuojaa testatessa se osoittautui kuumaksi. Vielä kerran irti laiturista ja uusi rantautuminen. Kiitos vaan Kasnäs sähkön tarjoamisesta varhaiselle veneilijälle! Vierailtiin kyllä elokuussa uudelleen ihan rahan kanssa.

Pohjolan huhtikuu pani ulkona kampoihin talvelle. Veneen sisälle Webasto puhisi lämpöä. Oli aika valmistautua illalliselle. Harvoin kirjoitan henkilökohtaisen hygienian hoitamisesta, mutta tässä yhteydessä haluan mainita suihkun. Koskaan en ole nauttinut suihkusta, kuin tuona iltana peseytyessä ensimmäistä kertaa omassa veneessä lämpimässä suihkussa. Ja vielä huhtikuussa. Pienestä on kiinni ihmisen riemu.

Kasnäs Paviljongissa keittiö oli avoin, kuten esitietojen valossa pitikin. Keittiölle esitin toiveen naudan sisäfilepihvistä hieman mediumia kypsempänä. Kyytipojaksi punaviiniä ja kivennäisvettä. Pidin hiljaisen hetken veneen roskiksessa rauhassa lepäävälle maustamattomalle jauheliha-nuudeliaterialle.

Hankoon, lippu mastoon

Lauantaiaamuna koitti flunssasiirtopurjehduksen viimeinen, Kasnäsistä Hankoon suuntautuva osuus. Moottorilla tämäkin pätkä, eikä matkasta jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Hangossa kiinnityin Itäsatamaan, jossa näin aikaisessa vaiheessa kevättä ei laiturimaksua peritty. Siispä vene saisi odotella kustannustehokkaasti seuraavaa viikonloppua, jolloin matka tulisi jatkumaan uuteen kotisatamaan Helsinkiin.

Hangossa pistin veneen pakettiin ja nautin Roxx:ssa ravitsevan hampurilaisaterian ennen kotimatkaa linja-autolla.

Voi että tämä on hieno harrastus.