Aioloksen kotimatka Turusta uuteen kotisatamaan Helsinkiin alkoi 13.4.2016. Tuolloin olin käyttänyt hiihtolomaa veneen ajamiseksi Turun Satavasta Hankoon. Kotimatkan ensimmäistä osuutta leimasi kylmyys. Lokikirjamerkintä kertoo olennaisen:

15.4.2016, 21NM: Koneella Kasnäsistä Hangon Itäsatamaan. Merivesi 3,5°C, satoi lunta.

Hangosta Hasselholmeniin

Huhtikuun 22. päivänä, vuonna 2016, jatkui Aioloksen kotimatka legillä Hangosta Helsinkiin. Aavistuksen lyhennetyn työpäivän päätteeksi astuin Helsingin rautatieasemalla junaan, jolla matka taittui Karjaan kautta Hankoon tuota pikaa. Koska purjehduksen varrella ei juuri ravintolaruokaa olisi tarjolla, päätin panostaa Hangon K-Marketissa asiointiin suurta tarkkaavaisuutta noudattaen. Matkaan tarttui pakastepizzaa, ranskalaisia perunoita, pihvilihaa, mausteita, ja vallan mahdoton määrä muuta suuhun pantavaa.

Siksi paljon kertyi ostoksia, ettei niitä muiden matkatavaroiden kera saattanut raijata kaupungin halki Itäsatamaan, vaan alle oli otettava kumijalka. Satamassa vene oli nopeasti lastattu ja vesitankki täytetty. Ensimmäinen legi kohti HSK:n saaritukikohtaa Tammisaaren saaristossa alkoi hyvissä ajoin, illan ollessa vasta aluillaan.

13 merimailin vetäisy Hasselholmeniin sujui moottorin voimalla. Parin tunnin legin päätteeksi suoritettiin harjoitus uudella veneellä peräpoijuun kiinnittymisestä yksin. Ilman vahinkoja tästäkin selvittiin.

Hasselholmenissa oli varhaisesta ajankohdasta huolimatta kaksi muutakin venettä – way to go HSK! Saunan lämmittäminen vaati kylmässä ilmanalassa klapin jos toisenkin, mutta parempaa tapaa päättää työviikko on vaikeaa keksiä. Saunan päälle paistui uunissa aito italialainen (?) pakastepizza, jonka avulla päätin päiväni.

Hasselhomenista uuteen kotisatamaan

Lauantai-aamuna herätyskello pärähti soimaan taas anivarhain, eli kahdeksalta. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli keväiseen purjehdukseen otolliset vaatteet puettu päälle ja vene irti laiturista. Kunhan vene oli ajettu selkeille vesille, oli aika kattaa aamukahvi ja asianmukaiset särpimet avotilaan.

Tuulta ei riittänyt läheskään pitkän legin vaatiman venevauhdin saavuttamiseksi, joten moottorin avulla edettiin kohti itää. Näin jälkikäteen matkaa muistellessa on kiinnostavaa panna merkille, miten vähän moottorin avustamana veneillessä on mieleenpainuvia tapahtumia. Lähinnä muistista palautuvat lähtö, ruokailu, ja rantautuminen. Voin lämpimästi suositella purjehtimiseen tutustumista kaikille moottoriveneilyyn vihkiytyneille. Siinä sentään kokee ihminen tunteita.

Yhtä kaikki, satuinko juuri mainitsemaan ruokailun? No sepä sattui, nimittäin Porkkalan selän saavutettuani oli aika laittaa lounasta!

Inkoon saariston ohitin eteläkautta Olympiaväylää seuraten ja siellä kuuropilvet yrittivät hetkittäin peitellä Aioloksen kannen lumihuntuun. Bågaskärin jäätyä styyrpuuriin ja Porkkalan selän auetessa edessä, avautui erinomainen ikkuna yksinpurjehtijan ruoanlaitolle.

Ranskalaiset uuniin ja punaviini ilmaantumaan. Ajoissa Webaston lämmitettäväksi otettu naudan sisäfilepihvi sai kotvan kuluttua puolestaan vuoronsa, ja päätyi pannulle tirisemään nokareessa voita. Ja ne mausteet. Jos edellisellä reissulla yritettiin syödä maustamatonta jauhelihaa, niin nyt veneestä löytyi ihka-aitoa merisuolaa ja Tellicherry-mustapippuria. Haluaisinkin tässä julkisesti kiittää bunkrauksesta vastannutta miehistönjäsentä merkillepantavasta kaukonäköisyydestä tämän urhean merimatkan valmistelussa.

Jos vielä Inkoon saaristossa satoi lunta, niin Porkkalan selällä oli lounaan tarjoilun aikaan jo aivan kesäinen tunnelma. Kuitenkin nimenomaan tunnelma, kylmähän siellä toki oli. Auringon paisteessa matka kuitenkin eteni mukavasti sisäfileen ja punaviinin maku suussa. En valittanut.

Lauantai kului 60 meripeninkulman matkaa mukavissa merkeissä merellä taittaessa. Iltapäivän taittuessa aavistuksen iltaa kohti oli aika päättää Aioloksen muutto vanhasta pääkaupungista nykyiseen. HSK:n kotisatamaan Lauttasaareen rantautuessa oli loput perheestä vastassa ja nuoriso pääsi vihdoin tutustumaan jo hyvissä ajoin varattuihin omiin peräkajuutoihin.

Tästä se veneilykausi sitten alkoi.