Takavuosien pop-yhtye Pet shop boys tapaili suositussa laulussaan teemaa, jossa länteen siirtymistä ylistettiin perin voimallisesti. Perehtymättä sen tarkemmin yhtyeen lyriikan syvimpään sanomaan, päätimme ottaa opiksi ja suunnata kohti länttä. Ottaa veneen alle ja siirtyä Ruotsiin, jossa pisamaposkiset lapset syövät hot-dogeja hymyssä suin.

Kovaa tuulta pohjoisella Itämerellä

Hyvissä ajoin ja vahtivuorojen tarkkuudella laadittu suunnitelma sisälsi purjehduksen siirtomiehistöllä Helsingistä Gotlannin saarella sijaitsevaan Visbyhyn. Kuinka ollakaan, luontoäiti puuttui peliin sangen viheliäisellä säällä. Purjehduksen aikaikkunan keskelle osui ehkä kesän reippain tuuliennuste.

Siirtopurjehduksen lähtölaukaus osoittautui suutariksi, kun miehistö kokoontui Aioloksen avotilaan juhannusta seuranneena keskiviikkona. Sen sijaan, että huippuunsa valmennettu purjeveneen kuljetusmiehistö olisi lähtenyt vesille, pidettiin köydet visusti kiinni laiturissa. Avotilassa nautittiin kuitenkin oluet hämmästellen ilmanalaltaan kerrassaan upeaa kesäiltaa.

Suunnitelma Bravo

Aiolos ei irtaantunut keskiviikkona siirtomiehistön voimin. Ei irtaantunut torstaina, eikä perjantaina. Siksi kovin tuuli puhalsi. Tupee olisi lähtenyt päästä, jos hiuskasvu sellaisen käyttöön olisi oikeuttanut. Visbyn pyyhkiminen suunnitelmasta ei ollut helppo nieltävä.

Lauantaina iltapäivällä asetuttiin perhemiehistöllä taloksi veneeseen. Tuuli puhalsi edelleen epämiellyttävän kovaa ja kotiinkin oli unohtunut esine jos toinen, joten kesälomapurjehduksen ensimmäinen yö vietettiin kotisatamassa HSK:lla. Mainittakoon, että kesäloman pahin aineellinen tappio tapahtui jo ennen lähtöä Riedelin viskilasin pirstoutuessa HSK:n pohjoiskentän kestopäällysteen pintaan. Sirpaleet…

Sunnuntaiaamuna kuuden aikaan käynnistettiin Volvo laiturista irtaantuaksemme ja aloitettiin vihdoin kesälomapurjehdus. Tuuli virtasi idän suunnalta, joten välittömästi isopurjeen nostamisen jälkeen käännyttiin liki platlenssiin.

Menetetyt päivät nakersivat ainakin aluksen vanhimman mieltä rotan lailla. Nyt piti olla jo, hyvänen aika, Ruotsissa! Niinpä ensimmäinen legi ajettiin hyvän myötätuulen saattelemana aina HSK:n saareen Hasselholmeniin saakka, Tammisaaren tasalle. Matka taittui myötätuuleen keikkuessa, muutaman jiipin ja yhden ämmänkäännöksenkin säestämänä. Hasselholmenissa saunotiin ja suunniteltiin seuraavan päivän legi.

Kloorattavaksi Kasnäsiin

Hasselholmenissa herättiin heinäkuun alun sumuiseen ja tyyneen aamuun. Totuttuun tapaan irtauduimme laiturista heti vaatteiden päälle pukemisen jälkeen, ja aloitimme matkan teon moottorilla aamiaista nakertaen. Legi suuntaui Kasnäsiin, joka uimahallin vuoksi kuuluu juniorigastiliiton vaatimien pakollisten etappisatamien joukkoon.

Alkumatkasta tuulta ei ollut nimeksikään, joten ajeltiin Hangon sisäväylälle tutkamaaleja seuraten. Sisäväylältä ajettiin sumun vuoksi, ja parempaa tuulta etsiessämme ensimmäistä ensimmäistä väylää ulos. Hangon itäisen ulkoväylälle saavuttaessa sumu hiljalleen hälveni ja tuulikin virisi jostain lounaan ja lännen välistä.

Purjein etenimme muutamalla vendalla ohi Hankoniemen ja yli Hangon läntisen. Hiittisten kohdalla tuuli kääntyi liki vastaiseksi, ja kylpylän kloorin tuoksun jo hivellessä lasten reseptoreja, päädyimme puskemaan dieselin voimalla loppumatkan.

Kasnäsissä uitimme kätemme kylpylässä ryppyisiksi kokonaistaloudellisella satamamaksukombolla, ja söimme Paviljongissa keskinkertaisen päivällisen.

Korpoström, tai ainakin laituri

Mieli paloi Ruotsiin. Niinpä herätyskello soi Aioloksessa taas harmillisen aikaisin ja aikuiset nousivat tikkana kannelle aloittamaan matkanteon. Tuuli oli navakka ja itäinen. Moottorilla jurnutimme ensin kohti pohjoista ja pian kohti sitä kaivattua länttä pakolliset saaret ohitettuamme.

Purehtijat saattavat tunnistaa ilmiön, jossa purjeilla liikkuvan kanssaveneilijän ohittaminen konevoimalla riipaisee sydänalaa pahemman kerran. Niinpä nostimme purjeet heti Norstön ohitettumme, ja aloitimme kryssin. Keulaan Aioloksessa on kruisausta silmällä pitäen tällä haavaa vain pystylatoilla varustettu maksimimittainen fokka. Sillä lähdettiin purjehtimaan toiseen reiviin supistetun ison tukemana kohti Helsingholmenin pohjoispuolelta ohittavaa väylää.

Helsingholmenin ohi pääsimme yhdellä halssilla, mutta Gullkronan selällä poikettiin yhden tikin verran Norrharunan ja Trollskärin väliin. Parin tikkiä kryssittiin lisää, kunnes Dalskärin lounaispuolella laskettiin purjeet ja Aiolos siirtyi taas konevoimaan.

Päivän kohde oli Korpoström, johon saavuimme illansuussa. Septitankin tyhjentämisen jälkeen haimme hetken sopivaa rantautumispaikkaa navakan lännen ja luoteen välisen tuulen vallitessa. Parin lähestymisharjoituksen jälkeen Aiolos oli rantautunut perä laituriin ja keula tuuleen. Illan mittaan moni vene siirtyi samaan laituriin saadakseen suojaa viimalta, joten iltajumpat hoitui laiturilla köysipoikana toimiessa.

Visbyn purjehduksen peruuntumisen aiheuttamaa, edelleen vallitsevaa turhautumista kuvaa se, ettei aluksen pääratinkääntäjä käynyt jalallakaan laiturialueen ulkopuolella.

Iltamyöhään vesitankin täyttöä aikoessa muuten selvisi, ettei Korpoströmin laiturilta saanut tuohon maailman aikaan vettä, ellei henkilökunta avannut laiturin päähanaa. Kuulopuheiden mukaan saarella oli vesi vähissä, ja siksi sen käyttöä haluttiin säännöstellä.

Ahvenanmaalle

Aamuun mennessä tuuli oli hieman höllentänyt otettaan. Anivarhain taas noustiin ja koneen voimalla lähdettiin Kihtiä kohti. Lähtiessä ei vielä ollut ihan selvillä, mihin olemme menossa. Kohde saattoi olla Sottunga, Föglö, tai Rödhamn. Ahvenanmaa yhtä kaikki.

Utterskärsgrundetin suojassa nostettiin purjeet ja aloitettiin luoteistuulessa Kihdin ylitys ykköseen reivatulla isopurjeella ja fokalla. Kihdillä tuuli oli edelleen toisella kymmenellä metreissä sekunnissa mitattuna ja aallokko oli sen mukaista. Mahdottoman mukavaa ei matkan teko ollut, mutta tarkalla ajamisella pääsimme yhdellä halssilla selän yli. Myöhemmin selvisi, että Kihtiä meidän kanssa samaan aikaan ylittäneeltä Sparkman & Stephens Circe III:lta oli puinen päämasto murtunut topista päättäen kesälomapurjehduksen alkuunsa.

Kihdin ylityksen alussa päätimme pidentää päivän legiä hieman ja suunnata suoraan Maarianhaminan Länsisatamaan ÅSS:lle.

Kihdin jälkeen ajoimme sisään Finnön pohjoispuolelta ohittavalle oikoväylälle, jossa vihdoin aallokko hellitti. Muistini mukaan 1,8 metrin nimelliskulkusyvyydellä merkityllä väylällä kyllä riittää vettä reilusti, mutta selkäpiitä riipi kahteen otteeseen kaiun näyttäessä alle 20 senttimetriä kölin alla. Elanin syväys on 2,05. Oikoväylän toisella, Bänö Önin eteläpuolitse kulkevalla väylällä vettä on onneksi paremmin.

Ledfjärden Föglöstä Ledskärille ylittyi vauhdikkaasti reachatessa. Ennen Lemlandin eteläkärjen ohitusta otettiin purjeet alas, koska perhepurjehtijahan ei kryssi. Ei ainakaan tänään. Rödhamnsfjärdenillä Rödhamnin eteläpuolella tuuli navakasti vastaan ja aalto oli terävää. Rödhamniin suunnannut pieni perämoottorilla avustettu purjevene ei tahtonut päästä eteenpäin.

ÅSS:llä oli väljää ja päätimme pitää ripeän etenemisen jälkeen siellä välipäivän ja käydä pulikoimassa Mariebadissa. Perjantaina sitten viimein sinne odotettuun Ruotsiin, jossa pisamaposkiset lapset syövät hapansilakkaa hymyssä suin.