”Omavaraistalous tarvitsee kaupasta vain suolaa, sokeria ja kahvia”, kirjoitti Yle aikanaan uutisessa. Purjeveneessä omavaraistalous on vaikeaa saattaa tälle tasolle, sillä Aluehallintovirasto tuskin katsoisi suopealla silmällä keulakannella asustavaa nautaa. Kulinarismista tunnetut ranskalaiset sentään yrittävät: Guirec Soundee purjehtii ympäri maailmaa hyvän ystävänsä Moniquen kanssa. Monique on kana.

Jonkinasteinen riippumattomuus satamista, ainakin sähköenergian osalta kuitenkin houkuttelee. Se helpottaisi saaritukikohtien ja luonnonsatamien painottamista purjehduksilla. Vaihtoehtoja on kuitenkin tänä päivänä paljon. Se kuuluisa hopealuoti kuitenkin puuttuu. Koska olen viettänyt aiheen kanssa painiessa leijonan osan tästä talvesta, ajattelin jakaa joitain johtopäätöksiä pohdinnasta. (Onneksi uusi purjehduskausi alkaa pian, ja voi taas keskittyä spekuloinnin sijaan purjehtimiseen.)

Potentiaalisia vaihtoehtoja ovat diesel, aurinkopaneelit, tuulivoimala, polttokenno, ja vesigeneraattori. Viitekehys vaihtoehtojen arvioinnille on Itämeren piirissä tapahtuva purjehdus, joka vain harvakseltaan kattaa pitkiä, yli vuorokauden kestäviä legejä, ja pääosa sähköstä kuluu ankkurissa tai satamissa.

Diesel

Diesel on ilmeisin sähköenergian lähde, sillä veneestä löytyy jo valmiina polttoainetta sähköenergiaksi muuttava Volvo Penta. Lisäksi diesel-polttoaineen energiasisältö on verrattoman hyvä. Itämeren piirissä tapahtuvien purjehdusten osalta Volvon käyttäminen sähköntuotannossa ei ole kulussa ollessa ongelma. Parin tunnin murina vuorokaudessa taitaa hyvin riittää kulutuksen kompensoimiseen. Sitä paitsi, Itämerellä ei kesäisin usein tuule kellon ympäri, joten akut täyttyy ikäänkuin ilmaiseksi.

Aiolokseen asennettiin viime kesän lopulla Sterling Powerin ”alternator to battery charger”, jonka avulla Volvon laturista saadaan enemmän virtaa akkuihin. Toki laite myös rasittaa laturia enemmän ja yksi tämän kevään projekteista onkin laturin tehokkaampi jäähdytys moottoritilan koneellisella ilmanpoistolla.

Ankkurissa tai saaressa akkujen lataus pääkonella on kuitenkin auttamattoman epätehokasta, meluisaa ja hajuisaa. Erillinen DC-sähkön tuotantoon optimoitu diesel-generaattori olisi vaihtoehto, mutta sellaiselle ei kahden takakajuutan Elan 40:ssä löydy tilaa.

Diesel: Backup-ratkaisu energiantuotantoon aluksen levätessä ankkurissa tai saaressa.

Tuulivoima

Tuuligeneraattorit tuovat ensimmäisenä mieleen leppoisan kesäillan, rannan puista kuuluvan kaskaiden rauhoittavan sirityksen, ja naapuriveneen tuuligeneraattorin korvia huumaavan suhinan.

Ennakkoluuloille ei kuitenkaan pidä antaa valtaa, joten vaihtoehto oli syytä ottaa tarkempaan tarkasteluun. Esimerkiksi Rutlandin 914i -tuuligeneraattori on internetin kokemusasiantuntijoiden mukaan merkillisen hiljainen. Hinta propellille lataussäätimen ja asennustolpan kanssa asettuisi 1.100 euron paikkeille. Nimellistehoksi 15 m/s tuulessa luvataan 260 W.

”Hmm.. Potentiaalinen!” – tuumaa energiakriisin lannistama purjehtija.

Kansainvälisiltä kruisausfoorumeilta saa kuitenkin lukea hiljaisuuden lisäksi todistuksia myös vaatimattomasta energiantuotannosta. Todellisessa käytössä laite on monissa veneissä tuottanut sähköä vain 0,5 – 1,0 ampeeria. Eli vuorokaudessa 12 – 24 ampeerituntia. Tämän voi tehokäyrän perusteella hyvin uskoa, sillä 5 m/s tuulessa teho on vain 27 W.

Tuulivoima: Hyvä lisä muun energiantuotannon tueksi, jos kustannuksia ei kaihda. Ei jatkoon Aioloksessa.

Polttokenno

Vety on ollut huonossa huudossa vuodesta 1937 lähtien, kun zeppeliini Hindenburg meni ja paloi poroksi Lakehurstin lentokentällä. Nerokkaat insinöörit ovat kuitenkin keksineet keinon, jolla vedystä saadaan tuotettua purjeveneissä tasavirtaa akkujen lataamiseksi täyttämättä venettä vedyllä. Esimerkiksi saksalainen Efoy tuottaa polttokennoja, jotka muuttavat uusiutuvan metanolin vedyksi, jota polttokenno hyödyntää. Johdosta tulee sähköä ja letkusta vähän vettä ja hiilidioksidia. Laite vieläpä toimii täysin automaattisesti ladaten akkuja tarpeen vaatiessa.

”Nerokasta!” – tuumaa energiakriisin lannistama purjehtija, kunnes tarkistaa kukkaronsa sisällön.

Sarjan halvin, Efoy Comfort 80 tuottaa virtaa 3,3 A laitteen hinnan ollessa karvan vaille 3000 euroa. 10 litran metanolisäiliö irtoaa vähittäismyymälästä 75 euron hintaan ja niitä kulusi Aioloksessa kaudessa arviolta 3 tai 4.

”No, ehkä jos sielun saisi myytyä huutonetissä hyvään kotiin” – tuumaa energiakriisin lannistama purjehtija, edelleen varovaisen toiveikkaana.

Internetin KAKEt (kaikkien alojen kiistattomat erityisasiantuntijat) tietävät kuitenkin kertoa Cruisers Forumilla laitteen tarvitsevan 4000 – 5000 käyttötunnin (eli luokkaa 200 vuorokautta yhtäjaksoista käyttöä) jälkeen huollon, jonka kustannus noussee tuhansiin euroihin. Pienellä varauksella on syytä suhtautua tähän tietoon, sillä äkkiseltään en muita lähteitä väitteelle löytänyt.

Polttokenno: Hienoa tekniikkaa, mutta liian kallista sähköä, ei jatkoon.

Vesigeneraattori

Vesigeneraattori lienee tehokkain ratkaisu sähköntuotantoon purjealuksen kulkiessa veden halki. Hyvä ratkaisu blue-water-kruisaukseen, mutta ankkurissa tai saaren rannassa ratkaisu ei ratko energiakriisiä.

Vesivoima: Ei sovellu käyttötapaukseen, ei jatkoon.

Aurinkoenergia

Viimeisenä käsittelyyn otetaan sähköenergiantuotannon ratkaisu, joka taitaa olla kaikista suosituin: aurinkopaneelit. Eduksi laskettakoon myös varsin huokeiksi painuneet hinnat. Myös Aioloksen energiakriisiin aurinkoenergia oli ilmeisin ratkaisu, jo asian vallatessa syksyn mittaan mielen zombi-loisen lailla. (Onneksi uusi purjehduskausi alkaa pian, ja voi taas keskittyä spekuloinnin sijaan purjehtimiseen.)

Vaan mikä ajoi purjehtijan hakemaan tukea ja turvaa vaihtoehtoisista energiatuotannon muodoista? No, slovenialainen venesuunnittelija. Elanin kannelta kun löytyy köyhästi pinta-alaa aurinkopaneelien asentamiseksi.

Koska kannelta ei löydy tilaa, eikä tropiikista tuttua biminiä ole, tulee seuraavat vaihtoehdot kyseeseen:

• Targa-kaari, johon aurinkopaneelit asennetaan, ja johon tutka-antenni siirretään. Vaihtoehto on kallis ja esteettisesti rajoittunut.
• Sprayhoodin molempiin laitoihin paneelit, joilla omat lataussäätimet, koska toinen useimmiten varjossa. Vaihtoehto on muuten siedettävä, mutta edellyttää paneelien poistamista spreikkarin laskemiseksi.
• Tutkatolppaan kiinnitettävä suunnattava aurinkopaneeli. Vaihtoehto rajoittaa paneelin koon pieneksi, ja on tämäkin esteettisesti rajoittunut.
• Erillinen aurinkopaneelitolppa (esim. NOA:n valikoimasta), jolla aurinkopaneelin voi suunnata aurinkoon. Vaihtoehto on kelvollinen, mutta etenkin suuremmalla paneelilla esteettisesti rajoittunut.
• Pienehkö paneeli kannelle luukkutallin ja salongin kattoluukun väliin. Vaihtoehto on OK, mutta tila rajaa paneelin pieneksi. Lisäksi paneeliin kohdistuu väistämättä osittaisia varjoja, joilla on tuhoisa vaikutus tuotettuun virtaan.
• Ankkurissa ja satamissa kannelle siirrettävä irrallinen paneeli, esimerkiksi taitettava salkkumallinen. Vaihtoehto ei tuota jatkuvasti sähköä.

Kaiken mentaalisen soutamisen ja huopaamisen johtopäätöksenä paras ratkaisu vaikuttaa olevan yhdistelmä, jossa pieni paneeli kannella vastaa akuston ylläpitolatauksesta, ja purjehduksen jälkeen kannelle levitettävä suurempi kokoontaitettava paneeli. Ja molemmille omat lataussäätimet.

Omavaraisuudesta ollaan tälläkin ratkaisulla kaukana energiantuotannossa, maidosta puhumattakaan. Mutta ehkä tällä saadaan päivä tai pari lisää leppoisaa oleskelua ankkurissa ja aavistus aikalisää akkujen elinkaareen.

No, onneksi uusi purjehduskausi alkaa pian, ja voi taas keskittyä spekuloinnin sijaan purjehtimiseen.

Artikkelin otsikkokuva: Thomas Kelley @ Unsplash.com