Meriharakka kärsi kauden 2013 jälkimmäisellä puoliskolla monisyisiä ongelmia konevoiman kanssa. Varsinaisesti mitään isompaa ongelmaa ei ilmennyt, mutta muutama pikkuvika työllisti sekä aluksen omaa väkeä, että ammattilaisia.

Impelleri uusiksi

Tapahtumat saivat alkunsa Sandhamnin pohjoispuolella sijaitsevassa KSSS:n Lökholmenissa, paria sääpäivää kovien pohjoisenpuoleisten tuulten vuoksi viettäessä. Tekemisen puutteessa päätin puhdistaa moottorin jäähdytysveden raakavesisuodattimen roskista. Suodatin on jokseenkin hankalassa paikassa pentterin allaskaapissa viemäriputkien takana ja suodattimen kannen tiivisteen paikalleen asettaminen on varsin tarkkaa. Hetkeä myöhemmin tulisin havaitsemaan, että tiiviste ei ollut aivan paikallaan ja päästi suodattimeen ilmaa, joka esti meriveden pumppaamisen koneeseen.

Heti puhdistusoperaation jälkeen vapautui toisessa laiturissa paikka, jossa veneen keulan saisi tuuleen. Positio on omiaan lisäämään yöunen laatua, kun ankkurin pitävyyttä ei tarvitse arvuutella, joten sinne vene ajettiin. Käynnistyksen jälkeen vettä tuli pakoputkesta, vaikka ei enää merestä saakka. Siirron jälkeen vasta huomasin pakoputken hönkivän kaasua ulos kuivana ja sammutin koneen.

Ylikuumenemista ei päässyt tapahtumaan, mutta vesipumpun siipipyörä oli kokenut metamorfoosin. Pumppu irti, uusi siipipyörä tilalle ja osat takaisin kiini. Päälle ruotsalaisittain toisen veroluokan asennusolut.

Pumppu falskaa

Finnhamnista ajettiin tuulen puuttuessa ja sumun vallitessa koneella Maarianhaminaan. Ahvenanmerellä vatkasin tapani mukaan muutaman vedon pilssipumpulla tarkastaakseni pilssin olevan kuiva. Tällä kertaa sieltä kuitenkin tuli jokunen litra vettä ulos. Tarkempi tutkiminen Maarianhaminan Länsisatamassa osoitti moottorin merivesipumpun vuotavan vettä koneen alusastiaan, jonka täytyttyä edelleen pilssiin. Paremman työkalun puuttuessa alusastia tyhjeni akkuvesipipetillä Ramlösa-pulloon. Merivesipumpun akselin stefat olivat kuluneet loppuun, ja pumpun pyöriessä vettä pääsi vuotamaan pumpusta ulos. Tuttu vika edellisen veneen Yanmarista, johon pumpun stefat vaihdoin aikanaan.

Utössä alkoi olla Ramlösa- ja joogivesi-pullot täynnä öljynsekaista pilssivettä ja vuoto oli ehkä aavistuksen pahentunut. Utöstä lähdettäessä siirryttiin tosissaan suosimaan tuulivoimaa, jota Nötöseen riittikin mukavasti. Sääennusteita Nötössä tutkittuamme päätettiin hyödyntää reipas myötis ja ajettiin vielä illalla vauhdikkaasti Vänöseen.

Jakopään kannen tiiviste falskaa

Vänössä täytin taas juomapulloja pilssivedellä ja kiinnitin huomiota öljytippoihin. Moottorin rungon ja jakopään kannen välisestä saumasta valui hieman öljyä pilssiin. Ankaran hakukoneponnistelun jälkeen saatoin tehdä diagnoosin, että kyseessä on Yanmar 3GM30F:n tyyppivika, jossa kyseisen kannen pitkä tiiviste katkeaa yhden pultinreiän kohdalta ja lipsahtaa osittain pois paikaltaan. Tiivisteen vaihto edellyttää varsin kattavaa koneen purkamista, mukaanlukien ruiskutuspumpun irroittamisen, joten tee-se-itse ei tulisi kyseeseen. Moottoriajo alkoi tuntua entistä luotaan työntävämmältä.

Hankoon purjehdittuamme vein pumpun Hangon Moottoripisteen Nilsille, joka vaihtoi stefat ja palautti sen vielä saman päivän aikana Itäsatamaan. Jakopään stefa sai odottaa kotisatamaa.

Jakopään stefa kuntoon, kone alkaa savuttaa

Helsinkiin palattuamme lähetin kahdelle paikalliselle valtuutetulle Yanmar-huoltofirmalle tarjouspyynnön jakopään stefan vaihdosta. Leevene vastasi heti, Innocca ei koskaan. Leeveneellä stefa vaihtui nopeasti ja samalla teetin venttiilien säädön ja jäähdytinnesteen vaihdon. Leeveneen kanssa asiointi oli kaikin puolin helppoa ja mukavaa – suosittelen.

Huollon jälkeen kone savutti. Matkakierroksilla pakoputki puski niin mustaa puuroa, että kerran olin näkevinäni yhden sinisaarelan kiipeilyvarusteissa ylemmän saalinkiparin tasalla. Ei siellä ketään tainnut olla.

Venttiilivälykset tarkastettiin uudelleen ja polttoainesuodatin vaihdettiin. Savutti edelleen. Ilmanpuhdistin ja ruiskutuspumpun ajoitus tarkastettiin. Savutti edelleen. Lämmönvaihdin purettiin ja puhdistettiin. Savutti edelleen. Sitten tuli talvi.

Tänä keväänä ruiskutussuuttimet otettiin irti ja tarkastettiin, olivat kunnossa. Lopulta ruiskutuspumppu purettiin osiin ja sieltä löytyi jotain, joka esti riittävän paineen nostamisen yhdelle suuttimista. Ensi lauantaina Meriharakka laskeutuu Suomenlahteen ja koeajo toivottavasti tulee osoittamaan ongelman poistuneen.

Todennäköisin syy ongelmaan vaikuttaa olevan ruiskutuspumppuun päässyt köntsä. Se, miksi vika ilmeni juuri huollon jälkeen, on epäselvää, kuten sekin, miten köntsää on päässyt moottorin polttoainesuodattimen läpi.

Polttoainejärjestelmän luotettavuutta paransin tänä keväänä asentamalla vanhan suodattimettoman CAV-vedenerottimen tilalle uuden esisuodatin-vedenerottimen. Tämän lisäksi imin öljynvaihtopumpulla poltsikkatankin pohjalta vuosikertasedimenttiä pois.

Eläkäämme toivossa, että alkavana kautena lomaa ei tarvitse viettää näpit rasvassa.