Falken vietti talven vedessä Åhusissa, Ruotsin Skånessa, entisessä kotisatamassaan. Tyypillisesti talvet eivät ole alueella erityisen kylmiä, eikä meri jäädy. Talvi 2023–2024 oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara, ja jokisuistoon kertyi kunnon jääkerros.

Helmikuussa ajatus veneen tuomisesta kotiin Helsinkiin alkoi poltella alati voimistuen. Matkustin autolla Åhusiin valmistelemaan siirtopurjehdusta bunkraten veneeseen muonaa, juomaa ja kanistereilla polttoainetta. Polttoainetta kuskasin kahdella 18 litran kanisterilla pitkälti toista sataa litraa, koska Åhusin merijakeluasema oli talven poissa käytöstä.

Tarkkailin helmikuun ajan Itämeren jäätilannetta malttamattomana. Koodasin tätä varten Verttiin ominaisuuden jääkartan tarkasteluun. Tavoitteena oli tuoda vene ensin Hankoon, joka Suomen satamista olisi oletettavasti ensimmäisenä sula. Sinä talvena jäätä oli Itämeressä kuin grogilasissa, eikä Hanko ennusteiden valossa näyttänyt aukeavan kovin pian.

Kartoitin vaihtoehtoisia etappisatamia. Helsingin ja Visbyn välille oli pilkkahintaisia lentolippuja, joten kysyin Visbyn vierassatamasta tarjousta kolmen viikon vieraspaikasta. Nopeasti sain ystävällisen vastauksen, jonka mukaan kaupunki määrää hinnaston, ja maaliskuussa täysin tyhjässä satamassa yö maksaisi 490 kruunua. Ei tullut kauppoja. Nynäshamn oli jäiden puolesta onneksi auennut, ja hinnastosta löytyi erittäin kohtuullinen rivi veneen säilytykseen kauden ulkopuolella. Sähköineen maksoin reilun 100 euroa kolmesta viikosta.

Åhus – Kalmar

Maaliskuun toisena päivänä nousin kello 7.15 sinivalkoisille siiville Seutulan lentoasemalla ja aloitin matkan kohti Kööpenhaminaa. Kööpenhaminasta siirryin junalla Malmöön ja edelleen bussilla Kristianstadiin. Sieltä sain veneen myyjältä Volvon lainaan ja suoritin pikaiset tuoreruokahankinnat Åhusin Coopissa.

Viiden aikaan iltapäivällä olin lastannut veneen, koekäyttänyt moottorin talven jäljiltä ja saanut Falkenin kaikin puolin valmiiksi lähtöä varten. Irrotin lukuisat köydet laiturista ja lähdin hämärtyvään iltaan ajamaan Hanöbuktenille. Kevyt tuuli henkäili suoraan idästä, joten edessä oli pitkä moottorimarssi.

Huviveneliikenne oli maaliskuun alussa hiljaista. Koko Hanöbuktenilla oli AIS-tietojen perusteella seuranani vain yksi huvivene. Erikoista oli, että tämän, Simrishamnia lähestyneen tanskalaisen purjeveneen nimi oli myös Falken.

Yö oli pitkä ja pimeä. Nukkua en juuri malttanut. Osittain poikittainen laivaliikenne piti varpaillaan, mutta ehkä enemmän kyse oli innokkaasta tutustumisesta uuteen veneeseen. Ainoa yllätys yöllä oli havainto merivedestä moottoritilassa, kun jostain syystä tein silmämääräisen tarkastuksen moottorille. Nopean analyysin perusteella akselitiiviste vuoti hieman, ja vettä piti pumpata säännöllisesti konetilasta.

Matkalla hidastin vauhtia varmistaakseni saapumisen Kalmarin satamaan valoisan aikaan. Kalmarin saavutin lopulta yhdeksän aikaan sunnuntaina 3. maaliskuuta noin sadan mailin ajon jälkeen. Kiinnityin ensin vierassatamaan ja ennen päiväunia kävin vielä merijakeluasemalla tankkaamassa 177 litraa dieseliä. Erikoinen yksityiskohta tankkauksesta oli, että jonkin säädöksen mukaan itsepalvelutankkaus ei ole sallittu. Miehittämättömällä asemalla piti soittaa puhelu, jossa aseman edustaja kertoi, ettei saa laskea polttoainetta mereen, ja tämän jälkeen avasi korttiautomaatin etänä.

Sunnuntai Kalmarissa oli aurinkoinen mutta kylmä. Kesään verrattuna myös huomattavan hiljainen.

Maanantaiaamuna satamamestari Janne toi huoltorakennuksesta letkun, jolla sain Falkenin vesitankin täyteen. Laiturivesi oli vielä pakkasten vuoksi suljettu. Kuulin myös Falkenin saaneen kunnian olla vuoden ensimmäinen vierasvene Kalmarissa!

Kalmar – Byxelkrok

Kalmarista matka jatkui maanantaina kymmenen aikaan kohti Öölannin pohjoiskärkeä ja Byxelkrokia. Fun fact: kylän nimi ei viittaa housuihin, vaan on muodostunut sanoista byskog (kylämetsä) ja krok (mutka).

Pian Kalmarsundin sillan alitettuani pääsin nostamaan ensimmäistä kertaa Falkenin purjeet. Aurinkoinen sää muistutti kesästä, mutta kolmen asteen lämpötila edellytti toppatakin käyttöä. Parin tunnin ajan purjehdin kevyessä vastatuulessa, mutta matkan jouduttamiseksi vaihdoin koneajoon. Byxelkrokissa en ollut vieraillut aiemmin, ja halusin ehtiä satamaan ennen pimeää. Isoa laskiessa purje jumittui puoliväliin eikä liikkunut enää ylös tai alas. Yksi ratsastajista oli kuluneisuudesta johtuen päässyt osin ulos urasta ja kiilautunut jumiin. Puomin päällä seisoessani ja ratsastajaa takaisin uraan vasaroidessani pohdin, että ongelma olisi ollut huomattavasti ikävämpi pimeässä ja aallokossa. Onni onnettomuudessa!

Auringon laskiessa Blå jungfrun -saaren taakse lähestyin jo satamaa ja iltahämärässä kiinnityin Byxelkrokin vieraslaituriin. Vierassatamaa oli hiljattain laajennettu, ja rannassa oli vieri vieressä ravitsemusliikkeitä ja puoteja. Nyt toki kaikki oli kiinni, mutta paikka vaikutti kesällä ehdottomasti vierailemisen arvoiselta.

Rantauduttuani 46 meripeninkulman legiltä kiertelin jalkaisin autiota satamaa. Koska satamakonttorissa paloi valot, kokeilin ovea, ja yllätyksekseni satamakonttorissa oli satamamestari töissä. Verestin ruotsin kielen keskustelutaitoani hetken ja maksoin satamamaksun. Byxelkrokissa Falken oli vasta toinen vierasvene. Helmikuussa puolalainen vene oli lunastanut ensimmäisen vieraan tittelin.

Tiistaina tuuli kovaa koillisesta, joten merelle ei ollut asiaa. Kulutin päivän tehden töitä ja kävellen Öölannin rantoja pitkin. Yhtään ravintolaa kylässä ei ollut avoinna, joten täydensin jääkaapin sisältöä ICA:sta ja kokkailin päivällisen veneessä.

Byxelkrok – Nynäshamn

Keskiviikkona maaliskuun kuudentena tuuli oli laantunut, mutta aallokkoennuste lupasi vielä aamupäivälle isoa vasta-aaltoa. Puolen päivän jälkeen jätin Byxelkrokin taakseni ja aloitin kevyessä vastatuulessa koneajon kohti Nynäshamnia. Vanha maininki hidasti edelleen matkantekoa.

Yö kului pitkälti meribunkassa nukkumista yrittäessä ja 25 minuutin välein liikennetilannetta tarkastaen. Vastaantulevaa ja poikittaista laivaliikennettä oli runsaasti, joten lepo jäi torkahtelun asteelle.

Landsortia lähestyessäni etelästä majakan valo ja laivojen kulkuvalot hävisivät sankkaan sumuun. Lämpötila oli laskenut pakkaselle, ja tuulilasiin kertyi jääkerros. Pappateltan sisällä oli pakkasessakin mukavaa veneillä. Tutkan turvin matka eteni turvallisin mielin, mutta saariston saavutettuani päätin seurata väyliä oikoreittien sijaan. Väsyneen mielen täyttivät ajatukset luotojen väliin viritetyistä kalastus- tai maanpuolustusvälineistä, joihin en halunnut törmätä.

Torstaiaamu sarasti lähestyessäni Nynäshamnin ränniä. Tyyni pakkasyö oli peittänyt meren riitteeseen, jota Falken keulallaan halkoi. Seitsemältä kiinnityin reilun sadan mailin legin päätteeksi ensin aallonmurtajalaituriin. Satamakonttorissa vierailtuani siirsin veneen suojaisempaan paikkaan satamakonttorin edustalle.

Kotimatkalle kohti Arlandaa piti lähteä kolmen junalla, joten päiväunille ei nyt ollut sijaa. Valmistin lihapullapastan ja siivosin auttavasti. Asetin vielä etäohjattavan patterin moottorin lähelle ja viritin valvontakamerat sisään ja ulos. Falken jäi odottamaan pääsiäispurjehdusta Suomeen.